Monet suomalaiset vaativat tuotteita jotka ovat laadukkaita mutta eivät saa maksaa liikaa. Raaka-aineiden ja tuotteiden pitäisi olla kotimaisia, halpoja, sortovapaita, hyvälaatuisia, terveellisiä, myrkyttömiä, luomua, luontoa säästäviä.. Lista on pitkä, mutta valitettava tosiasia on että mikäli kaikki nämä on kunnossa, on myös tuote hintava. Mitenkä tämä yhtälö sitten ratkaistaan? Sepä se. Varakkaammilla on tuloja joilla tukea tuottajia jotka joutuvat pitämään hintansa siksi, että työllä ei ole tuottajallekaan mitään merkitystä jos siitä ei saa leipää nenänsä eteen, luontoa säästävä ja ns. terve tuote vaatii aina enemmän myös käsityötä kuin tehotuotettu tuote. On hieno ajatus tehdä maailmalle vain pelkkää hyvää, antaa kaikkien kukkien kukkia ja ajatella että raha on pahasta. Mutta yrittäjäksi ei voi ryhtyä jos ei vaadi työstään rahaa, täytyy tietää työnsä hinta sillä se sillä aina on. Pienituloinen kuluttaja puolestaan ei yleensä pysty vastaamaan tähän vaateeseen.

Se pienituloinenkin henkilö on yleensä ihminen joka on kaiken moniosaaja tai vähintään tekee parhaansa ollakseen sellainen. Hänenkin täytyy tehdä töitä, osata kaikki ja opetella enemmän, tehokkaammin, säästeliäämmin, nopeammin, paremmin. Yleensä hän ei silti saisi vaatia mitään vaikka hänen osaamisensa kasvaa ja hän kykenee hoitamaan liikkeen, hallitsee monimutkaiset ATK-ohjelmat, tuotetilaukset, osaa tuotteiden sisällöt etu- ja takaperin, siivoaa, lentää ja liitää ja kaiken ohessa palvelee asiakkaat hymyssä suin niin että asiakkaat tulevat kerta toisensa jälkeen myös takaisin.

Tuottaja ja kuluttaja ovat tässä vertailussa samassa veneessä. Molempien täytyy olla tehoihmisiä ja vaatia vähän. Mitä jos otettaisiin tavaksi auttaa toinen toisiamme? Päivittäisten ostosten lomassa etsi viikottain käsiisi yksi tuote joka on paikallinen, kotimainen tai vähintään Reilun kaupan tuote. Panosta siihen tuotteeseen kerran viikossa enemmän kuin normaalisti tekisit, vaihda tuotetta, osta Reilun kaupan sokeria yhdellä kertaa, paikallista tomaattia toisella kertaa, käy hakemassa jauhelihapaketti siitä pienestä lihakaupasta, osta paikallisen tuottajan tekemä käsivoide, säästä hetki ja osta pientuottajan käsityö.. Muista kiittää saamastasi hyvästä palvelusta, tervehdi siivoojaa, kerro tarhantädille lapsesi kertoneen kivasta päivästään, sano opettajallesi oppineesi tänään uutta, lähetä sähköpostia tai palautelomakkeita saatuasi mukavaa kohtelua ja hienoa asiakaspalvelua, sillä se pieni ele voi kirkastaa pienituloisen kuluttajan päivän ja ehkä näin hän muistaa taas tekevänsä omalla panoksellaan arvokasta työtä. Samalla tavalla kuin ostamalla silloin tällöin pientuottajan tuotteen voi kiittää häntä hänen tekemästään työstä ja muistuttaa siitä että hänenkin kannattaa jatkaa samaan malliin, hänenkin työnsä on kannattavaa ja arvokasta.